Yhdysvaltain piispat valittavat Rooman kirkolliskokouksen itsevaltaisesta käytöksestä
Teksti on yhteenveto tiettävästi yli 35 000 osallistujasta ja yli 1000 kuuntelutilaisuudesta, joista 76 prosenttia Yhdysvaltain hiippakunnista toimitti raportin. Siinä puhutaan "jakautumisesta maailmanlaajuisessa kirkossa" ja "ristiriitaisista viesteistä siitä, mitä tarkoittaa olla katolinen".
Ensimmäinen esimerkki "jännitteistä" ja "stressistä" on liturgia: "Useissa raporteissa kävi ilmi, että liturgisia mieltymyksiä koskevan keskustelun lisäksi latinalaisen messun viettäminen näyttää olevan keskeisellä sijalla laajemmissa keskusteluissa perinteestä, nykyaikaisuudesta ja parhaista tavoista vaalia uskoa". Liturgiassa ei ole kyse mieltymyksistä vaan täydellisestä tavasta palvoa Jumalaa.
Toinen kysymys on, miten suhtautua katumattomiin homoseksuaaleihin, sillä "monet ilmaisivat" tuntevansa ihmisiä, jotka kamppailevat tullakseen kirkon "hyväksymiksi", koska he harjoittavat homoseksuaalista tai luonnollista haureutta tai elävät aviorikoksessa. Paikka, jossa kirkko mielellään "hyväksyy" tällaiset syntiset, on rippikoulu sillä edellytyksellä, että kyseiset henkilöt ovat valmiita tekemään parannuksen.
Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että useat piispat totesivat, että "suora yhteys Roomaan ei ole kovin yleinen", ja torjuivat näin propagandan väitteen, jonka mukaan Rooman kuriasta on tullut "paljon helpommin lähestyttävä" piispoille Franciscuksen jälkeen.
Piispat tosin ilmaisivat turhautuneisuutensa siitä, että viestintä piispojen ja Pyhän istuimen virastojen välillä voisi olla parempaa, "ja antoivat esimerkin siitä, että aiemmin heille ilmoitettiin etukäteen asiakirjasta, jonka jokin dikasteri julkaisisi myöhemmin. Tämä ei näytä tapahtuvan enää niin usein kuin ennen".
AI käännös
